20.1.2014

Tortured Mom with a green Coat

Minua on vaivannut maailman tuska tässä muutamat päivät. Samoin oma olo on ollut ahdistus/angstinen. Olen tullut siihen pisteeseen, että pitäisi jo tietää niin paljon. Olisin niin onnellinen, jos voisin tehdä jotain viisasta ja merkittävää yhteiskunnan kannalta. Parantaa maailmaa, lasten oloja, yhteiskuntarakenteita, henkistä hyvinvointia, löytää oman lokeron maailmassa, jossa voisin tehdä näitä kaikkia. Olisi ihanaa oppia kuluttamaan vähemmän, tulla toimeen vähemmällä ja osata haalia vain se mitä tarvitsee.

Olen aina ihaillut muotia ja vaatteita. Tavaraa yleensä. Se käy välillä niin turhamaiseksi ja tylsäksi. Ja sitten ahdistaa kun on liikaa tavaraa tai kun on käyttänyt liikaa rahaa turhaan. Esimerkiksi tällä hetkellä mua tylsistyttää äitien kilpavarustelu. Joo, tiedän, että ostelen itsekin kaikkea kivaa lapsille, mutta välillä äitien touhu saavuttaa melkein neuroottiset piirteet.

Kierrätys, vintage ja kirppikset ovat minun juttuni. Ehkä sillä tavalla voin jotenkin pienentää kulutuksen määrää ja käyttää ihan hyvää olemassa olevaa tavaraa hyväksi. Sitten näin tänään tämän Puutalobaby blogikirjoituksen, jossa varoitetaan nettikirpputorihuijareista. Ja maailmani romahti. Ahdistuin kirppisten turvallisuudestakin. Tässä nyt sit mennään.

Enkä siis nyt etsi mitään vastausta tai tietä onneen. Kunhan vain pohdin tämän hetken tuntojani. Ei siis hätää mummi :). Kaikki kunnossa. Ja tiedän, voin tehdä oman osani kotona ja pitää huolen läheisistä ja itsestäni. Välillä vaan kaikki kerääntyy.

Loppukevennyksenä esittelyssä uusi takkini Noa Noasta. Täydellinen löytä puoleen hintaa. Takki on untuvaa (voi eläinparat) ja niin lämmin. Vihreä, kuten lempivärini.













| Takki: Noa Noa | Housut: Abercrombie&Fitch | Kengät: Timberland | Hattu: Louie Louis | Nahkahanskat joululahja viime vuodelta |

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti