31.7.2014

Beach Life

Tämä alkaa ehkä jo käydä tylsäksi, mutta me ei muuta tehdä kuin uidaan ja rantaillaan. Mitä muuta näin ihanalla kelillä voikaan tehdä :). Eilen iltapäivällä lähdettiin Tapiolan ulkoaltaille. Tavattiin siellä ystäväperhe, lapset leikkivät keskenään ja ruokapolitiikka hoidettiin tilaamalla pitsaa. Oltiin Tapiolassa jonkin aikaa, kunnes tummat myrskypilvet alkoivat vallata taivaan. Toiset ystävät olivat menossa Haukilahden rannalle, joten pistäydyimme kotimatkalla sinne. Kyllähän ukkonen ja sade meidän kohdalle osuivat, mutta menivät melko pian ohi. Oltiin rannassa niin, että lapset saivat taas vähän pulikoida ja aikuiset sosialisoida ja sitten suunnattiin kotiin.






Tänään aamusta, ennen kuin taas ukkosmyrsky pääsisi pilaamaan rantakelit, suunnistimme Kallahdenniemen rantaan. Siellä emme ennen ole käyneetkään, vaikka aikoinaan mulla oli salibandytreenit sinne mutkittelevan metsätien varrella. Tuli aika nostalginen fiilis. Tapasimme siellä ystäväperheen ja melkein koko päivähän meidän reissulla vierähti. Pojat innostuivat snorklaamaan. Minäkin löysin meidän vanhat snorkkelit mukaan. Olimme leiriytyneet hiekkakaistaleelle, joka oli keskellä merta ja johti pienelle luodolle. Kuitenkin, mitä enemmän alkoi tuulla sitä pienemmäksi ja märemmäksi maakaistale allamme alkoi käydä. Jouduimme siirtämään leiriämme melkeinpä viisi kertaa ja silti olimme jäädä veden alle. Juuri oikeaan aikaan lähdimme kotiin kun tuuli yltyi puuskittaiseksi. Siitä ne sadekuurot alkoivatkin.






Sain muuten ampiaisen pistosta pehvaani kun olin kahlaamassa ja ottamassa pojista kuvia. On muuten epämukava tunne ja vieläkin jomottaa. Ehkä tämä tästä. Onneksi ei sentään lapsia pistänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti