7.10.2014

Paris through my Eyes

Lämpimiä muistoja Pariisista. Meillä oli mahtava reissu. Kaunis eurooppalainen kaupunki ja vielä muotiviikot meneillään. Kaupunkilomat ovat ihania. Tämä loman tulen muistamaan pitkään. Tosin loma on vaatinut veronsa. Matkalla luulin vauvan tulevan jo etuajassa ulos. Kävelimme niin paljon, että ajoittain supisteli melkoisesti. Eihän sitä reissussa malta ottaa iisisti, vaan haluaa nähdä kaiken. Ja nyt matkan jälkeinen viikko on mennyt palautumisen merkeissä. Voiko ihminen olla näin väsynyt :) Paljon jäi vielä näkemättä ja ehdottomasti haaveilenkin uudesta reissusta. Romanttiseen kaupunkiin olisi ihana mennä oman miehenkin kanssa <3

Reissussa marmatimme, kun oli niin kuuma. Hikoilimme koko ajan. Ja nyt täällä koleassa ja harmaassa Suomessa kaipaan aurinkoa ja lämpöä. Pitää muuten vielä ottaa kantaa yleistykseen, että ranskalaiset ovat tylyjä ja nokkavia. Suurin osa meitä palvelleista tai ihmisistä, joita tapasimme kadulla olivat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Kyllä törmäsimme muutamaan töykeäänkin ihmiseen, mutta he olivat vähemmistössä. Ja englantiakin osasi suuri osa.

Liikuimme pääosin RER-junalla. Metroksi me sitä nimitimme. Vaikka metroreittejä oli monia, oli metrokartta melko selkeä ja vaihtamiset menivät suht helposti. Minä olin meillä se suunnistaja. Lentokentältä tultiin lentokentän shuttle junalla, joka yhdistyi RER-junaan. Lähtiessämme takaisin kotiinpäin kokeilimme lentokenttäbussia. Menimme sinne metrolla. Ihan käteviä molemmat. Bussi tuli vähän halvemmaksi. Pääasiassa ilmastointia ei muuten tunnettu julkisissa kulkuvälineissä ja ruuhka-aikoina metro oli aina ihan tupaten täynnä. Hyvä kun pysyi tolpillaan ja tajuissaan. Oli niin kuumaa ja ahdasta.

Ruoka oli suurimmaksi osaksi loistavaa. Varsinkin paikallinen ruoka. Käytiin yhdessä japanilaisessa, mutta se ei vastannut odotuksiamme. Parasta olivat meidän asunnon lähistöllä olevat boulangeriet eli "leipomot", joista sai tuoretta leipää ja kaikenlaisia herkkuja. Parhaat ruokapaikatkin olivat ihan lähistöllä, jossa asuimme. Meillä tosin oli pariisilainen opas (danielan miehen perheen puolelta), joka osasi neuvoa meidät hyviin paikkoihin. Parasta hampurilaista ikinä!

My heart longs for Paris. Until we meet again!


























































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti